Neljä kissanpoikaa


Kisu, Sisu, Visu, Misu, neljä kissanpoikaa
pyöriskeli, leikitteli kotipihallaan.
Äitimirri istuskellen katsoi leikkiänsä,

kasvojansa pestessään hän neuvoi lapsiaan:
"Lapsikullat, leikkikää, mut älkää menkö jäälle,
kevät sekä syksyjää niin petollinen on."
Äiti mirri työhön lähti, pienet karvapörrit
leikkimään he jäivät koko joukko vallaton.

Miu, mau, miu mau, hah hah hah hah, miu mau
hah hah hah hah, miu mau, joukko vallaton
vaan äidin neuvot viisaat ne kohta unhoon jäi
ja järven rantaan juoksivat he kaikki peräkkäin

Kisu, Sisu, Visu, Misu, neljä kissanpoikaa
kohta jäällä liukkahalla alkoi temmeltää
hetken vielä leikki kesti vekkuleitten pienten
sitten aivan yllättäen murtui alla jää

Miu, mau, miu, mau, auttakaa, oi miu mau,
auttakaa oi miu mau, mirrit vaikertaa.
Miks' äidin neuvoja me emme totelleet,
on kuolo siitä seuraus ja äidin kyyneleet.

Halli-koira silloin saapui niin kuin myrskytuuli,
mirrit nosti avannosta viime hetkellä.
Mirrit kiitti Hallia, vaan tämä äkeissänsä
haukkui heitä koko matkan kotiretkellä.

Äitimirri kyynelissään syliin heidät sulki.
Suloisimmat kyyneleet on onnen kyyneleet.
Kisu, Sisu, Visu, Misu, neljä kissanpoikaa,
äidin neuvot jälkeen sen on aina totelleet.